Malmin lentoasema on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen. Se on ainoita säilyneitä 1930-luvun lentoasemia, ilmailun lapsuuden ajoilta. Mutta se on paljon muutakin: turvallisuuden kannalta ja varakenttänä, talous- ja elinkeinopoliittisesti, rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti sekä vielä viher- ja virkistysalueena korvaamaton.

Sen sijaan se on asuntorakentamiselle maaperältään kehno. Savikerros on poikkeuksellisen paksu, ja vaatisi kymmenien metrin paalutuksia. Näin ei halvalla rakenneta.

Helsinki tarvitsee, muiden suurkaupunkien tapaan, kakkoslentokentän. Itse asiassa EU suosittelee suurkaupungeille varakentän ylläpitämistä, poikkeus- ja kriisiolojen varalta. Sellainen voisi ehkä periaatteessa olla Espoossa tai Sipoossa, mutta ei kauempana.

Samoin harrastuslentämistä varten voisi ehkä riittää kenttä kaupungin ulkopuolella, mutta sellaista ei ole, eikä ole löytymässä kohtuulliselta etäisyydeltä.

Sen sijaan missään muualla ei voisi olla pienkoneiden kenttä joka palvelisi kiireisiä liikelentoja silloin, kun Helsinki-Vantaalla on mahdotonta löytää lähtö- ja laskeutumisaikoja lyhyellä varoitusajalla.

Eikä mitään parempaa paikkaa löydy, josta on yhtä lyhyt lentomatka merenpelastustehtäviin. Eikä parempaa paikkaa lentokoulutukseen. Monet Finnairinkin lentäjistä ovat jo vuosikymmenten ajan saaneet ensikoulutuksensa Malmilla.

Myös viheralue

Eikä missään tapauksessa viher-, virkistys- ja kuntoilualuetta voida siirtää Hyvinkäälle tai Pyhtäälle, kun se palvelee Koillis-Helsingin asukkaita, joilla on pitkä matka Keskuspuistoon ja Itä-Helsingin luontoalueille.

Malmin kentän ympäri kävellään, juostaan, pyöräillään, hiihdetään ja ratsastetaan. Siellä poimitaan kesällä herneitä ja auringonkukkia. Siellä viihdytään, eikä lentomelu juurikaan häiritse.

Koillis-Helsingissä on kyllä suositus kolminkertaisista ikkunoista, mutta se perustuu Helsinki-Vantaan lentomeluun, ei Malmin. Ja on muuten energiataloudellisestikin järkevää.

Malmin kentän alue on muidenkin siivekkäiden kuin lentokoneiden tyyssija. Se on lintualuetta. Ja Longinojassa nousee meritaimenia. Luulisi, että Helsingin vihreät olisivat puolustamassa näitä luontoarvoja…

Asuntojakin mahtuu

Entäs se asuntopula? Östersundomin alueelle, joka pakkoliitettiin Helsinkiin nimenomaan asuntorakentamisperusteluilla, kaavaillaan nyt asuntoja 80.000 – 100.000 asukkaalle. Jätkäsaareen, Kalasatamaan ja Pasilaan rakennetaan korkeitakin asuintaloja.

Olemassaoleviin kaupunginosiin mahtuu täydennysrakentamista, kunhan se sopii kunkin kaupunginosan ympäristöön ja luonteeseen – eli ei ihan pilvenpiirtäjiä Puu-Käpylään eikä pienpuutaloja Kalasatamaan. Myös suunnitellut kaupunkibulevardit moottoriteiden alkupäihin olisivat tällaista täydennysrakentamista – sikäli kun ensimmäisestä kokeilusta saadaan hyviä kokemuksia.

Sen sijaan viheralueita ei tarvitse ekä pidä tuhota. Esimerkiksi Keskuspuistoa, Malmin kenttää, Tuomarinkylää ja Vartiosaarta ei pidä asettaa vastakkain, vaan meillä pitää olla varaa säästää nämä kaikki.

Malmin kentän reunoille mahtuu muuten asuntojakin, konsulttiraportin mukaan jopa puolelle sille määrälle asukkaita – 25.000 – jota nyt kaavaillaan. Poikittaiskiitoradasta voi pysyvästi luopua ja laidoille rakentaa asuintaloja sinne missä maaperäkin on otollisempi.

Nykyaikaisten lentokoneiden melutaso alenee koko ajan, ja hiljaiset sähkölentokoneet tekevät lähivuosina tuloaan. Sen myötä meluvyöhyke voidaan entisestään pienentää.

Ja muuten: onko ihan varmaa, että Helsingin väestö kasvaa neljännesmiljoonalla kolmessakymmenessä vuodessa, varsinkin kuin Espoo ja Vantaa suunnittelevat uusia asuinalueita kymmenille tuhansille,  Länsimetron ja Kehäradan varsille?

Historian siipien havinaa

Ei ole sattuma, että Europa Nostra-säätiö viime vuonna nimesi Malmin lentoaseman yhdeksi Euroopan uhanalaisimmaksi kulttuuriperintökohteeksi. Ja silloin ei puhuta vain funkistyylisestä terminaalirakennuksesta, vaan koko alueesta, myös samoin 1930-luvulta peräisin olevine halleineen.

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisessa historiassa 80-vuotias Malmin lentoasema on näytellyt keskeistä osaa. Täältä alkoi, Katajanokan lentosataman jälkeen, kansallisen lentoyhtiömme lento kohti nykyistä mannertenvälistä liikennettä. Tänne saapuivat ja täältä lähtivät tärkeät valtiovieraat.

Tänne saapui myös marsalkka Mannerheim arkussaan viimeisen kerran kotimaahansa.

Kohtalo jo sinetöity?

Mutta Malmin lentokentän kohtalohan on jo sinetöity, väittävät sen tuhoajat. Miksi itkeä mennyttä aikaa?

Ei ole. On vähintäänkin viisi tietä tästä eteenpäin:

Ensinnäkin Lex Malmi-kansalaisaloite on eduskunnan käsittelyssä, tällä hetkellä liikennevaliokunnassa. Näyttää vahvasti siltä, että vastaus ei tule olemaan täysin torjuva, vaan että eduskunta tulee ilmoittamaan valmiutensa harkita valtion kantaa uudestaan.

Sillähän asia ei ole selvä, vaan ratkaisun löytäminen edellyttää neuvotteluja valtion ja Helsingin kaupungin välillä, mm. mahdollisista maanvaihdoista. Santahamina ei tietenkään tule kyseeseen – se oli vain ilkeämielinen heitto kentän tuhoajien taholta – mutta esim. kaupunkibulevardeihin tarvittavat maa-alueet ja Viikin pellot voisivat olla mahdollisia.

Toiseksi Yleiskaavasta tehtiin 1444 valitusta tai muistutusta, joista osa Helsingin hallinto-oikeuteen, useimmat Malmista, Keskuspuistosta ja Tuomarinkylästä. Jos näistä yksikin hyväksytään, yleiskaava ainakin siltä osin pitää muuttaa.

Kolmanneksi uusi kaupunginvaltuusto, jos Malmin kentän kannattajat vahvistavat asemiaan, voisi ennakoida mahdollista valitusten läpimenoa ja muuttaa yleiskaavan ainakin mainituilta osiltaan.

Neljänneksi voi vielä osoittautua, että kaupungin omatkin rakentamisen ammattimiehet ja -naiset tulevat siihen johtopäätökseen, että tälle suolle ei kannatakaan rakentaa suunniteltuja kerrostaloja, vaan suunnitelmaa pitää muuttaa esim. yllä mainitun mallin suuntaan. Eli pääkiitorata säilyisi ja siten lentoaseman toiminta, niin kuin nyt ainakin kolme vuotta tästä eteenpäin, mutta reunoille rakennettaisiin asuntoja.

Ja visio…

Viidenneksi minun oma visioni, joka on osoittautunut muidenkin ajatukseksi: Jospa saisimme Unescon nimeämään kaikki ne Helsingin rakennukset ja toiminnot, jotka rakennettiin vuoden 1940 sittemmin peruutettuja ja vuonna 1952 pidettyjä Olympiakisoja varten, julistetuiksi Maailmanperintökohteeksi.

Näitä ovat ainakin Olympiastadion, Uimastadion, Kumpulan maauimala, Soutustadion, Velodromi, Olympiakylä, Kisakylä, Tennispalatsi, Vanha messuhalli (nykyisin Töölön kisahalli), Olympiaterminaali – ja Malmin lentoasema.

Kaikki nämä rakennukset lienevät jo suojeltuja, mutta nyt puhutaan kokonaisuuksista. Samalla tavalla kuin Olympiaterminaali ei olisi Olympiaterminaali ilman laivaliikennettä, ei Malmin lentoaseman päärakennus olisi sellainen ilman toimivaa lentokenttää.

Siinä visioni.

(Ensin, hiukan lyhennettynä, julkaistu RKP:n vaaliliitteessä Helsingin Sanomissa 7.4.2017)