Kriitikoita EU:n oomme kaikki, oomme kaikki…

Miksi niin usein mediassa vain Perussuomalaisia kutsutaan EU-kriittisiksi? Aivan niin kuin muut puolueet suhtautuisivat unioniin kritiikittömästi, ehkä jopa ihailevasti. Näinhän ei ole.

Kriittinen suhtautuminen on perushyve demokratiassa. Otetaanpa muutama esimerkki siitä, että useimmat meistä suhtautuvat kriittisesti Euroopan unioniin.

Emme voi suhtautua kuin kriittisesti siihen että yhteisestä valuutasta huolimatta – tai sitten juuri siitä johtuen – EU ei ole pystynyt ennaltaehkäisemään sitä talouskriisiä, joka alkoi Irlannista, Portugalista ja erityisesti Kreikasta, ja sitten pääsi leviämään miltei koko Eurooppaan.

No, tästä on otettu oppia. Nyt on vahvistettu mekanismeja, joilla ehkäistään ja torjutaan vastaavia tilanteita. Ennestään on jo yhteisesti sovitut säännöt valtioiden velkakatoista ja budjettivajeista – kunhan niitä kaikki vain noudattaisivat. Nyt on lisätty pankkien ja niiden omistajien yhteisvastuuta, vaikka harhaanjohtavalla ”pankkiunioni”-käsitteellä. Kysehän on pankkivalvonnan ja pankkikurin kiristämisestä.

Kriittisesti pitää suhtautua myös esimerkiksi EU:n hyvää tarkoittavan ympäristö- ja ilmastopolitiikan joihinkin elementteihin. Päästöoikeuskauppa ontuu, EU:n rikkidirektiivi, jolla toimeenpannaan kansainvälisen merijärjestön IMO:n yleissopimusta, saattaa saada päinvastaisia vaikutuksia, ja perinteisten hehkulamppujen äkkinäinen kielto houkutteli EU-kansalaiset hamstraamaan niitä vuosien tarpeeseen.

EU:n kuuluisaa subsidiariteetti-periaatetta, jonka mukaan päätökset on tehtävä sillä tasolla jota ne koskevat, on unionissa huonosti noudatettu. Suurista asioista, jotka koskevat kaikkia, kuten talous- ja pankkikurista sekä ympäristöpolitiikan suuntaviivoista, on päätettävä unionin tasolla.

Sen sijaan asioista, jotka koskevat vain tiettyjä maita ja alueita, on päätettävä sillä tasolla, jolla asiantuntemus ja kokemus on, ja jolla myös joudutaan elämään niiden seuraamusten kanssa. Otetaan nyt esimerkkinä vaikka uhanalaisten eläinlajien metsästyssäännöt.

Tyhmähkö on myös ikuisuuskeskustelu siitä tarvitaanko EU:ssa enemmän liittovaltioajattelua, federalismia, vai ei. Ainoa mahdollinen vastaus on: sekä että. Enemmän federalismia niissä asioissa jotka vaativat sitä, mutta huomattavasti vähemmän muissa asioissa. EU:n ei pidä vaikeuttaa kansalaisten elämää eikä pienten yritysten toimintaa turhilla ja monimutkaisilla säännöillä!

Emmekö siis kaikki ole EU-kriittisiä? Olematta silti populisteja tai nationalisteja. Ainakin minä haluan parantaa unionia sen sisällä, en sen ulkopuolelta.