Tänään, Mikael Agricolan ja suomen kielen päivänä, haluan vaihteeksi kirjoittaa suomeksi! Olenhan, niin kuin Agricola, Pernajan poikia…
Itse asiassa juuri tänä aamuna kävin sattumalta meidän yhteisillä kotinurkilla! Matkalla Porvoosta Loviisan vaalitoritapahtumaan ajoimme kaverin autolla Pernajan Thorsbyn ja kirkonkylän läpi, ja näytin missä olin lapsuuteni asunut Thorsbyn vanhassa pappilassa, vain ehkä 300 metriä Agricolan oletetun syntymäkodin paikasta.
Päivän kunniaksi kiinnitin pienen vaalijulisteeni sähkötolppaan juuri Agricolan oletetun kodin peruskiviä ja muistomerkkiä vastapäätä, ikään kuin terveisinä pernajalaispojalta toiselle.
Jatkoimme matkaa Pernajan keskiaikaisen harmaakivikirkon ja sen vieressä olevan Agricolan patsaan ohi. Patsas on kopio patsaasta joka oli Agricolan haudalla Viipurissa, mutta joka on jo kauan ollut kadoksissa.
Nuorena kesäoppaana Pernajan kirkossa kerroin aina matkailijoille Agricolan kahdesta elämäntyöstä: hänhän oli paitsi Suomen uskonpuhdistaja myös suomen kirjakielen isä.
Muistutin aina että vaikka Pernajan kirkko kantaa Pyhän Mikaelin nimeä, se ei suinkaan ole saanut nimeänsä Agricolan perusteella, vaan katolilaisen pyhimyksen. Olihan kirkko jo parisataa vuotta vanha kun Agricola siihen pikkupoikana ensimmäisen kerran astui! Pikemminkin Agricola on ehkä saanut nimensä kirkosta…
Näytin myös mielelläni kirkon näköiskopiota Agricolan vuonna 1548 kääntämästä Uudesta testamentista (Se Wsi Testamenti Somexi). Minulla oli kirjamerkki ns. Pikkuraamatun kohdalla, eli Joh. 3:16, ja luin sen kohdan aina suomenkielisille vierailijoille. Se kuului Agricolan kääntämänä näin:
”Sille Nein on Jumala Mailma racastanut ette he’ andoi hene’ ainoan Poicans Sempälle ette Jocaine’ quin wsko hene’ päle’s ei pide huckuma’ mutta ijancaikise’ Eleme’ szama’.”
Varsinkin sanamuodot ”sen päälle” ja ”uskoo hänen päällensä” ovat kirjaimellisiä käännöksiä ruotsin kielen sanoista ”på det att” ja ”tror på honom”. Suomen kirjakieli on onneksi vuosisatojen saatossa kasvanut näistä vauvan kengistä aikuiseksi.
Agricola oli tiettävästi äidinkieleltään ruotsinkielinen, niinkuin muutkin pernajalaiset kalastajanpojat siihen aikaan – ja nykyäänkin.
Ruotsinkielinen oli myös vuosisatoja myöhemmin Johan Vilhelm Snellman, joka muuten syntyi Tukholmassa.
Suomenruotsalaisena olen ylpeä siitä että nämä suomen kielen aseman lujittamisen uranuurtajat olivat itse ruotsinkielisiä. Samalla olivat suunnannäyttäjinä kaksikielisen Suomen luomisessa.
Heidän perintönsä velvoittaa meidät nykysuomalaiset ylläpitämään ja vaalimaan tätä yhteisen isänmaamme kahta kansalliskieltä ja niihin perustuvaa kulttuuria.
Suomenruotsalaisten kansankäräjien asettama ja presidentti Martti Ahtisaaren johtama työryhmä ehdotti äskettäin kansallista strategiaa kahden kansalliskielemme vahvistamiseksi Suomessa. Aakkosissa askel Agricolasta Ahtisaareen on lyhyt, mutta ajallisesti se on lähes puolituhatta vuotta.
Kaksi kieltä – yksi kansa. Två språk – ett folk.
Vaikka suomenkielisellä sivulla väitetään etä tämä kirjoitus on saatavana vain ruotsiki, niin se ei pidä paikkaansa. Päin vastoin, sitä ei ole ruotsiksi!
Onhan Euroopassa muitakin maita Suomen ohella, joista mainittakoon tässä Belgia, missä on kaksi virallista kieltä. – Kansankielinen raamattu on pakottanut kehittämään suomen kirjakieltä. Monet muut ovat kartuttaneet suomen kielen sanastoa niin kuin Elias Lönnrot ja J.V. Snellman.
Agricola on esittänyt myös luettelon suomalaisten muinaisista jumalista. Agricolan myötä on tietenkin luterilaisuus juurtunut osaksi kansallista kulttuuriperintöä.
Birger Jaarlin ja Kustaa Vaasan aikana Ruotsin kruunu alkoi kantaa veroja Hämeestä ja vähän muualtakin. Ruotsalaiset perustivat linnoja ja varuskuntia tänne. Ennen kaikkea hovioikeudet olivat tärkeitä ja laillisen esivallan takaaminen. Nämä tapahtuivat kaikki ruotsin kielellä, koska suomen kieli oli vielä varsin kehittymätön virasto- ja lakikielenä. – Venäjän suurruhtinaskuntana ollessa Suomi säilytti omat lakinsa, jotka olivat ruotsalaista perua.
Tällä oli merkitystä Suomen autonomian säilyttämisen kannalta.
Nimenomaan näin!
Mielestäni on erittäin vaikuttavaa, että 1500-luvulla Pernajasta ei lähtenyt pelkästään nuori Agricola Saksan Wittenbergiin asti opiskelemaan, vaan myös kolme muuta pitäjän poikaa – Martti ja Jaakko Teitti, sekä Eerik Härkäpää. Kaikista tuli sen ajan vaikuttajia, piispoja ja jostakin (en nyt äkkiseltään muista kenestä) Ruotsin kuninkaan neuvonantaja.
Olen myös utse yllättynyt siitä, että Agricolan muistoa on ruvettu
… muistamaan aktiivisesti Pernajassa vasta 1900-luvun alussa, jolloin pienen pienoinen muistolaatta ilmesty johonkin rinteeseeni, olisikohan ollut 1904? Joten jos on välillä ollut Ruotsin ajan historia ollut Suomessa kateissa, niin
… niin on suomenkielinenkin välillä ollut… Anteeksi tätä iPadin hosumista tematisk lähettämisessä.
Muistokivi pystytettiin vuonna 1914 oletetun kotitalon peruskivien keskelle. Viipurissa olleen patsaan jäljennös taas pystytettiin muistaqakseni vuonna 1957, 400 vuotta Agricolan kuoleman jälkeen.