Havitteleeko Helsinki liian suuria?

Korkein hallinto-oikeus kumosi odotetusti Östersundomin yleiskaavan.
Vain pari viikkoa aiemmin Helsingin hallinto-oikeus kumosi Hernesaaren
kaavan. Jo pari vuotta sitten KHO kumosi Helsingin neljä ns.
kaupunkibulevardia, eli Lahdenväylän, Hämeenlinnanväylän, Turunväylän
ja Länsiväylän. Jäljelle jäivät Vihdintie ja Tuusulanväylä.


Tapaukset ovat erilaisia. Hernesaaren kaava kumottiin riittämättömien
liikennejärjestelyjen vuoksi – kaavassahan kuviteltiin, että yksi ratikkalinja
riittäisi. Kaupunkibulevardit hylättiin myös lähinnä liikenteen
puuroutumisen pelossa, mutta Hämeenlinnanväylän osalta myös koska se
olisi vaatinut rakentamista Keskuspuistoon. Östersundomin yleiskaava
kumottiin, koska se ei ottanut riittävästi huomioon Natura-alueita eikä
muutoinkaan luontoa ja ympäristöä.


Vaikka syyt osittain vaihtelivat, yhteinen nimittäjä löytyy: kaupunki ja sen
kaupunkisuunnittelutoimiala ei laatinut hyväksyttäviä kaavoja.


Onko taustalla vain hutera työ, vai ovatko syyt syvemmällä? Varmasti
sekä että. Vaikka Helsinki alusta lähtien hyvin tiesi Östersundomin
Natura-haasteet, niitä ei osattu kohdata toivotulla tavalla. Vaikka
Hernesaareen kaavoitettiin asuntojen lisäksi suuri määrä työpaikkoja ja
risteilyalusten satama, ajateltiin että kutosen ratikka on riittävä ratkaisu
liikenteen hoitamiseksi. Valtuustokeskustelussa varoitettiin kyllä tästä.


Ja vaikka hyvin tiedettiin, että Hämeenlinnanväylän muuttaminen
kaupunkibulevardiksi tuhoaisi osan pyhää Keskuspuistoa, ja Länsiväylän
taas edellyttäisi mittavaa rakentamista täyttömaalle Lauttasaaren
pohjoispuolelle mereen, niin uskottiin kaavojen menevän läpi.


Mereen rakentaminen näyttää muuten olevan nyt muodissa, kun
tarvitaan lisää tonttimaata. Se sopii esim. Jätkäsaaressa, jossa rannat
olivat ennestään lähinnä laitureita, mutta esim. Koivusaaren ”rusetit”,
jotka kolminkertaistaisivat saaren pinta-alan, ja Kulosaaren länsipuolelle
kaavailtu iso kolmio meressä olisivat jo saarten ja niiden rantojen raiskaamista. Mikäköhän näiden kaavojen kohtalo tuomioistuimissa olisikaan?


Ja sitten tietysti Malmin lentokentän tuhoaminen on edelleen
tuomioistuinten käsissä.


Oppiiko kaupunki näistä mitään? Onko Helsingillä liian suuri kunnianhimo
kasvaa isoksi, vaan ei kauniiksi?

(Ensin julkaistu kolumnina Helsingin Uutisissa 19.5.2021)