Engelin piirtämä Lapinlahden entinen mielisairaala, alueen muut rakennukset, Venetsia-talo etunenässä, ja koko puistoalue on Helsingin kauniimpia helmiä. Onneksi ovat suojeltuja.
Mutta tämä koskee siis rakennuksia ja puistoa. Sen sijaan Lapinlahden toiminta ei ole samalla tavalla suojeltu.
Kaikki puolueet kyllä vannovat toiminnankin nimeen: rauhallisuuden, hyvinvoinnin ja mielenterveyden keidas, kulttuuritoimintaa, kulttuurintekijöiden ja käsityöläisten pajoja, kahviloita…
Samalla useimmat puolueet näyttäisivät olevan valmiina lyöttäytymään yhteen kansainvälisen pääomasijoitusyhtiön NREP:n kanssa alueen ja toiminnan ”kehittämiseksi”.
Eli sen saman NREP:n, jonka esitys uuden hotellirakennuksen sijoittamisesta puistoon on – onneksi – jo kerran hylätty. Eräs kolumnistikollega vertasikin tätä M.A. Nummisen Suomessa tunnetuksi tekemään iskelmään ”Kumipallona luokses pompin taas”…
Syynä tähän on, että NREP voitti alueesta järjestetyn suunnittelukilpailun. Asiaan kuuluu kuitenkin, että voitto tuli siksi että ehdotus oli ainoa.
Eräs asiantuntija oli kuulemma lausunut, että ”ei löydä mitään vikaa” NREP:n ehdotuksessa. Minä löydän helposti kaksi: se, että sille annettaisiin 51 % osuus perustettavasta yhtiöstä joka remontoisi Lapinlahden ja se, että sillä olisi viiden vuoden kuluttua oikeus myydä tämä enemmistöosuutensa eteenpäin – ties kenelle.
Koska NREP:llä on omistajatahojensa määrittelemä 10 % voitontavoite, se tarkoittaisi että jos kaupunki päättäisikin ostaa tämän osuuden, se maksaisi selvästi ylihintaa verrattuna siihen että olisi itse remontoinut.
Kaupungin strategian mukaan se pitää omistuksessaan vain rakennukset joissa sillä on omaa toimintaa. Mutta Lapinlahtihan on kouluesimerkki toiminnasta, joka voisi tai jonka jopa pitäisi olla kaupungin omaa!
Minäpä ehdotan, että hommaa hoitamaan perustetaan säätiö, jonka omistaa kaupunki, sen tytäryhtiö Kaapeli, Mieli r.y. sekä joukko yksityisiä säätiöitä kuten esim. Erkon, Wihurin, kulttuurirahasto ja kulturfonden.
Remontti tehtäisiin vaiheittain, eikä yhdellä rysäyksellä joka tarkoittaisi jopa parin vuoden täysstoppia toiminnalle. Sellainen tauko voisi olla kohtalokas, kun taas vaiheittainen remontti takaa jatkuvuuden.
(Ensin julkaistu kolumnina Helsingin Uutisissa 18.2.2023)