Tässä puhe jonka pidin ruotsalaisen eduskuntaryhmän puolesta eduskunnan portailla torstaina 31.3, “pakkoruotsia” vastustaville mielenosoittajille, sekä “vastamielenosoittajille” jotka puolustivat sitä.  Olen saanut toivomuksia siitä että se olisi luettavissa täällä netissä.

Här alltså det tal jag å Svenska riksdagsgruppens vägnar höll på riksdagshusets trappa torsdag 31.3 inför demonstrationen mot den obligatoriska svenskan i finska skolor – och inför de motdemonstranter som försvarade den. Jag har fått önskemål om att talet skulle finnas här på webben. 

—

Arvoisat mielenosoittajat – och bästa motdemonstranter!

 Demokratiassa enemmistö päättää. Tämä totuus pätee tässäkin asiassa. Maamme suomenkielinen enemmistö päättää siitä mitä kouluissa opitaan. Se päättää siis myös siitä opetetaanko kaikille ruotsia vai ei – ja vastaavasti ruotsinkielisissä kouluissa suomea vai ei.

 Ilmoitan tässä ja nyt että RKP ja sen Ruotsalainen eduskuntaryhmä ei halua luopua – suomenkielen opettamisesta ruotsinkielisille koululapsille ja nuorille.

 Ruotsin kielen opettaminen suomenkielisissä kouluissa on suomenkielisen enemmistön käsissä. Teillä on valinnanvapaus tässä asiassa, ihan demokratian pelisääntöjen mukaan.

 Kyse on ensisijaisesti suomenkielisten asiasta myös siinä mielessä että teidän etunne on vaakalaudalla, ei niinkään meidän. Ruotsinkieliset koululaiset varmasti tulevaisuudessa haluavat oppia suomea ja osata molempia kansalliskieliä. Teidän asianne on päättää haluatteko antaa näille ruotsinkielisille lapsille etulyöntiaseman työelämässä ja yleensäkin elämässä.

 Kaikki kielitaito on nimittäin hyödyksi, varsinkin pienelle kansalle. Eri kielet myös tukevat toinen toistaan, esimerkiksi ruotsin kielen taidosta on hyötyä sukulaiskielten kuten englannin ja saksan oppimisessa – ja päinvastoin!

 Kyse on siis hyötyruotsista. Jos halutaan käyttää toista termiä, niin haluan muistuttaa siitä että meillä on oppivelvollisuus, eli pakkokoulu, jossa on monta pakkoainetta.

 Suomi on kaksikielinen maa, kuten muutamat muutkin maat, jotka ovat tunnustaneet sen tosiasian että maassa on aina puhuttu kahta kieltä. Jotkut muut maat eivät halua tätä tunnustaa, vaikka useimmissa maissa puhutaan enemmän kuin yhtä kieltä.

 Ostaa voi aina englanniksi, mutta jos haluaa myydä suomalaisia tavaroita ja palveluja maailmalla pitää osata ostajien kieliä. Ruotsi on meidän suurin kauppakumppanimme, sen jälkeen tulevat Saksa ja Venäjä.

 Haluammeko muuten olla edelleen itäisin Pohjoismaa, vai haluammeko kenties olla pohjoisin Baltian valtio tai läntisin jotain ihan muuta?

Haluammeko edelleen ammentaa kulttuurivaikutteitamme eri lähteistä, vai yhdestä ainoasta? Haluammeko olla rikas kulttuuri, vai köyhä?

 Onko ruotsin kieli osa suomalaista kulttuuria vai ei?

 Haluammeko avoimen ja suvaitsevaisen Suomen, vai suljetun ja suvaitsemattoman?

 Ottakaa riski: oppikaa tulevaisuudessakin ruotsiakin!

 Ta en risk: lär er även i framtiden också svenska!

 Mutta päätös on teidän, kielienemmistön käsissä.