Miksi kaupungeissa tarvitaan puita? Eikö riitä, että Suomen maapinta-alasta suurin osa on puiden peittämä, eli metsää? Ei todellakaan riitä. Nimenomaan kaupungeissa puita tarvitaan monestakin syystä, jotka korostuvat ilmastonmuutoksen myötä.

Ilman puita asfaltilla ja betonilla peitetty kaupunki olisi hyvin kuuma paikka. Puut antavat varjoa kaikkiin suuntiin, eivätkä niin kuin rakennukset vaihdellen päivän aikana. Siksi meillä on puistot, mutta siksi tarvitaan puita myös katujen ja teiden varsille sekä tonteilla.

Puut luovat myöskin vihreydellään viihtyisyyttä. Ihminen voi tutkitusti fyysisesti ja psyykkisesti paremmin jos kaupunkikuvassa on puita.

Ja sitten on se ekologinen ulottuvuus. Puut ovat hiilinielu, ja turvaavat omalta osaltaan luonnon monimuotoisuutta sekä kasvuston että pieneläinten osalta, alkaen linnuista ja oravista.

Puut ovat siis samalla sekä ilmastonmuutoksen ehkäisijöitä tai ainakin jarruttajia että sen seurausten lieventäjiä. Eikä vain varjostavana tekijänä vaan myös lisääntyvien sadevesimäärien eli ns. hulevesien poistajina. Win-win!

Puiden määrä, ns. latvuspeittävyys, vaihtelee Helsingissä suuresti, kaupunginosasta toiseen. Tehdyn kartoituksen perusteella varsinkin Sörnäinen ja Kaartinkaupunki, tiheästi rakennettuina, vanhoina kaupunginosina, ovat erityisen ongelmallisia.

Oma perheeni on onnellisessa asemassa, Tapanilassa kun asutaan. Onnistuimme, pisteytyksen perusteella, 35 vuotta sitten saamaan kaupungin vuokratontin. Talon tieltä piti kaataa kymmenkunta vanhaa havupuuta, minkä kaupunki hoiti. Vain oksat jäivät meille, takkapuiksi.

Tontinluovutuksen hyvänä ehtona oli velvollisuus istuttaa saman verran puita kuin oli kaadettu. Se ei edes ollut ongelma. Vajaan 600 neliön rinnetontin yläreunaan oli jätetty kolme täyskasvuista mäntyä, ja niiden lisäksi jätettiin ”emovaahtera”, joka on sekin jo kasvanut runsaasti talon korkeuden yli. Se on poikinut kymmenkunta muuta vaahteraa, joista osa yritetään pitää noin viisimetrisinä. Upea tammi on tässä ajassa kasvanut tammenterhosta täyskasvuiseksi.

Istuttaa ei tarvinnut kuin pihaa ympäröivät aroniapensaat, jotka ovat saaneet kasvaa vapaasti, yhden kolmihaaraisen tuijan ja monihaaraisen, nyt jo valtavaksi kasvaneen kirsikkapuun sekä omena- ja luumupuut.

Olenkin miettinyt, vaaditaanko aina kerrostaloja rakentavilta yrityksiltä samaa, eli kaadettujen puiden tilalle saman määrän istuttamista.

Kaikkein tärkeintä on nyt vaalia lähimetsiä joka puolella kaupunkia.

(Ensin julkaistu kolumnina Helsingin Uutisissa 12.10.2025)