Meidän kaikkien rakastama Leevi,

Puhun suoraan sinulle. Tunnemme, että olet läsnä.

Minä puhuin sinulle ruotsiksi, ja ymmärsitkin kaiken, välillä vastasitkin ruotsiksi. Puhun kuitenkin nyt suomea, joka on yhteinen kielemme.

Sinä tiedät kuinka kaikkien rakastama olet – ja tulet aina olemaan.

Sinä olet Kiran ja Niklasin rakas poika, Emilian rakas isoveli,

rakas tyttärenpoikamme, rakas pojanpoikamme ja veljemme pojanpoika,

rakas sisarenpoika, rakas veljenpoika, rakas serkku, rakas frendi,

ja meidän kaikkien rakas kaverimme.

Voin nyt paljastaa, että itse vierastin vähän Leevi-nimeä, jonka Kira ja Niklas olivat sinulle valinneet ja isäni, eli Fafasi, sinulle kasteessa antoi.

Se kuulosti mielestäni vähän vanhanaikaiselta, kun ainoat siihen mennessä tietämäni Leevit olivat olleet vanhoja ukkoja.

Kuinka väärässä olinkaan! Ei nimi poikaa eikä miestä pahenna.

Päin vastoin: sinä poikana ja nuorena miehenä teit nimellesi kunniaa. Jo kauan Leevi on ollut kaunein tuntemani miehen nimi ja pysyy sellaisena.

Riitta-Mummin kanssa meillä on ollut erityinen etuoikeus pitää sinua aika paljon lainassa Kiralta, Niklasilta ja Emilialta.

Ihan pienestä lähtien olit hyvin usein meillä hoidossa, ja Mummista tuli melkein kuin toinen äitisi – niin ainakin itse sanoit.

Pienestä pitäen olet ollut meidän älykäs, aina innostunut, kiinnostunut ja utelias matkakaverimme, noin viidessätoista maassa, viimeksi Unkarissa. Onneksi ehdit siis nähdä aika paljon maailmaa, Amerikkaa myöten.

Näillä matkoilla halusit aina mennä korkeisiin paikkoihin, ja korkeisiin rakennuksiin. Vuoristoradat olivat sinun erityisessä suosiossasi – mitä korkeammat, nopeammat ja hurjemmat, sitä paremmat.

Viime vuosina, aikuisiässä, olet käytännössä asunut meillä, isäsi kanssa, jonka paras kaverikin olet ollut.

Sinä olet Mummin aarre ja Faffan, eli minun, silmäteräni.

Kiitos että saimme lainata sinua!

Emme voineet aavistaa, että itse asiassa me kaikki saisimme pitää sinut vain lainassa, 21 vuoden ajan.

Sinulla olisi ollut vielä pitkä elämä edessäsi, meidän kaikkien kanssa, meidän kaikkien iloksemme. Sinä olet ollut meidän elämämme ilo.

Sinun piti juuri aloittaa vakituinen työ Timon, Kiran ja Emilian kanssa.

Olit suunnitellut palkkarahoilla uuden tietokoneen ostamista, ja haaveilithan omasta asunnostakin.

Onneksemme meillä on kaikki rakkaat ja iloiset muistot sinusta jäljellä, nyt ja ikuisesti. Muistamme sinut pienenä reippaana poikana, teininä ja nuorena aikuisena. Jäämme kaipaamaan sinun taitavaa rummutustasi kellarissa, joskus läpi yönkin. – Kiitos, rakas Leevi, näistä 21 vuodesta!

Aivan erityisesti muistamme viime jouluaaton, joka kuten kaikki joulusi vietettiin meillä. Erityistä oli se, että keikkatöittesi ansiosta sinulla oli mahdollisuus ensimmäisen kerran antaa meille kaikille ihan itse ostamasi joululahjat. Ne lahjat ovat rakkaimmat mitä koskaan olemme saaneet.

Muistamme myös 21-vuotispäivääsi, joka samoin vietettiin meillä, ihan perhepiirissä. Kun kävin, kuten joka ilta, illan päätteeksi toivottamassa sinulle hyvää yötä, paljastin että kyllä oli taas luvassa myös matka kesällä, vaikka en vielä tiennyt milloin ja minne. Hymyilit ja peukutit.

Voimme olla iloisia myös siitä, että viimeisenä iltanasi tulit ajoissa kotiin nukkumaan, jotta jaksaisit nousta seuraavana päivänä sinullekin rakkaan Famosi hautajaisiin.

Et vain herännyt aamulla, vaikka näytit edelleen vain nukkuvan rauhallisesti.

Jos ihmisen elämä on kuin taulu, joka maalataan koko elämän ajan, sinun elämäsi taulu jäi tietysti pahasti kesken. Vanhaksi eläneen elämäntauluun tulee jo synkän harmaita, jopa mustia kohtia – itse asiassa meidän muiden taulut ovat erityisesti nyt hyvin synkkiä.

Sinun elämäntaulussasi sen sijaan loistavat, keskeneräisenäkin,  nuoruuden kauniit, kirkkaat ja iloiset värit.

Se on omalla tavallaan mestariteos, eikä se muutu enää synkäksi.

Sinä olet nyt enkeli jossain. Nuoresta ihmisestä tulee kaunis enkeli. Ehkä sinusta on tullut meidän kaikkien suojelusenkeli.

Tai ehkä olet uusi tähti avaruudessa, loistamassa taivaallamme.

Jotkut uskovat sielunvaellukseen, siihen että palataan jossain toisessa muodossa, esimerkiksi eläimenä. Kun mietin minkälaisena sinä voisit palata, tulevat mieleen kissaeläimet. Ehkä uljas, villi ja vapaa leijona, tai ehkä kuitenkin kesy kotikissa, rakastithan omianne. Tai sittenkin ehkä ketterä orava tai kaunis lintu, jota isäsi ruokkii terassilla ja kuistilla.

Rakas Leevi, et ole ollut vain kaikkien meidän pävänsäteemme, vaan kaikkien meidän auringonpaisteemme, joka juuri nyt tuntuu sammuneen.

Meidän elämämme on pysähtynyt, ja voi jopa tuntua siltä että se on ohi. Tätä et kuitenkaan haluaisi, tiedämme sen. Samoin tiedämme, että sinä haluat, että kaikki tulemme hyvin toimeen keskenämme, sinua kunnioittaen.

Ja itse asiassahan valaiset edelleen elämäämme, muistojen kautta.

Ehkä olit vain liian hyvä tähän pahaan maailmaan. Uskomme, että olet nyt paremmassa paikassa.

Toivomme, uskomme ja luotamme siihen, että joskus tapaamme taas.

Älskade Leevi! Lopuksi haluan lukea sinulle ihan lyhyeen rukouksen ruotsiksi, jonka isäni ja äitini, sinun Fafasi ja Famosi opettivat minulle jo lapsena, nyt vähän muunneltuna:

Gud som har Leevi kär, se till dig som liten är.
Vart du dig i världen vände, stod din lycka i Guds händer.
Lyckan kom och lyckan gick, men den Gud älskar lyckan får.

Vila i frid, vår älskade Leevi! Tack för allt!  

Lepää rauhassa, rakas Leevimme! Kiitos kaikesta!

(Puheeni Leevi-pojanpojan muistotilaisuudessa 22.3.2022)

(Mitt tal vid sonsonen Leevis minnesstund 22.3.2022)